Helsingin hyväntuulisin jazzklubi – ainakin viime lauantaina – taisi olla pikkuruinen Sture Jazz Bar, jossa Bianca Morales sai yleisönkin laulamaan jazzia.
Morales lauloi kappaleita runsaan kymmenen vuoden takaiselta levyltään Unelmaloma Roomassa. Hän sai Vallilan klubin niin italialaisiin fiiliksiin, että ikkunan takana näkyvä Mäkelänkatu alkoi näyttää aivan Rooman Via Venetolta.
Morales taitaa olla yksi suomalaisten jazzlaulajien suvereenimpia skättääjiä eli improvisoijia. Hän flirttaili yleisölle, veti duettoa Timo Vuoren alttosaksofonin kanssa haastoi Zhenia Gimerin pianon vuoropuheluun ja työnsi lopulta mikrofonin yleisön joukossa istuvan herran eteen – ja sieltähän putkahti yllättäen kelpo jazzfraasi.
Klubin legendaarinen isäntä Olle Ekman istui itse rumpujen takana.
Ilta sai jo suorastaan fellinimäisiä piirteitä, kun iäkkäämpi jazzdiiva teki näyttävän sisääntulon kesken konsertin ja marssi suoraan lavalle halaamaan basisti Pekka Sarmantoa. Välikohtaus ei näyttänyt pahemmin yllättävän ketään, diiva sai raikuvat aplodit niin Moralekselta kuin yleisöltäkin.
Lisää draamaa saattoi havaita väliajalla, kun nuori ja päättäväinen nainen kyseli Ekmanilta mahdollisuutta päästä itse laulamaan klubille.
Ekman totesi, että klubin kevät on jo täyteen buukattu. Tulokkaan sinnikkyydestä voisi kuitenkin arvella, että tarina ei pääty tähän.
Rooman fiiliksiä saattaa olla luvassa enemmänkin. Morales ehti ennen keikkaansa vihjaista, että Rooma-levyn aineistoa kuullaan ehkä tulevaisuudessa uusina, entistä muhkeampina sovituksina. Sitä ennen eli ensi heinäkuussa Morales vetää Pori Jazzissa jo kymmenennen kerran lasten Kids Jazzin työpajoineen ja konsertteineen.
Sture Jazz Barin ainoa vika oli lauantaina baarin liian pieni koko. Bändin jäädessä tauolle oli oven takana jo pitkä jono.
Kun ystäväni sattui valitettavasti seisomaan sen jonon päässä, jouduin poistumaan klubilta kesken konsertin.
Palasimme kuitenkin klubille myöhemmin, mutta konsertti oli päättynyt ja yleisö kaikonnut. Baaritiskillä nuokkui enää muutama asiakas tuoppiensa ääressä.
Ikkunasta loistivat ohi ajavien autojen valot kuten aiemminkin, mutta lumous oli poissa. Mäkelänkatu näytti vain Mäkelänkadulta.
Katri Kallionpää kirjaa blogissaan havaintojaan Helsingin jazzskenestä. Twitter: @KKallionp.
